Kaupan veriohukkaita eli verilättyjä eli veriplättejä koriin heittellessä Lemmeksen mieleen hiipi – taas kerran – ajatus siitä, miten hauskaa olisi edes joskus kokeilla tehdä niitä itse kotona. Ei sillä, että eineslätyissä mitään suoranaista vikaa olisi, halvemmaksikin varmaan tulevat, mutta Mummun veriruoat ovat aina olleet parempia kuin kaupan (ei sinänsä, että tässä olisi mitään yllättävää) ja Mummu nyt kuitenkin on Lemmeksen yli-idoli, mitä ruuanlaittoon tulee.

 

Yksi Lemmeksen parhaista ystävistä, Kotiruoka-kirjan näköispainos vuodelta 1908, sisältää seuraavanlaisen veriohukasohjeen, joka vaikuttaa oikeastaan sangen yksinkertaiselta. Pitää katsoa, jos joskus saisi aikaiseksi. Vertahan saa ainakin hiukan isommista ruokakaupoista (esim. Lemmeksen entiseltä työpaikalta) pakasteena ja eiköhän kauppahallista saisi tuoretavaraakin.

 

”Veriohukkaat.

(6 hengelle)

3 dl. verta,

3 » kaljaa tahi maitoa,

1 muna,

3 rkl. ohrajauhoja,

5 » ruisjauhoja,

4 » rasvaa,

½ sipulia,

1 rkl suolaa,

hienonn. valkopippuria,

½ tl. hienonn. meiramia,

voita paistamiseen.

 

Veri siivilöidään ja vispilöidään. Kalja tahi maito sekä jauhot lisätään siihen, seosta hyvin hämmennellen. Kuorittu, hienonnettu sipuli ruskeutetaan rasvassa, sekoitetaan joukkoon jäähtyneenä mausteiden kera. Ohukaspannu kuumennetaan, sivellään voilla ja siinä paistetaan taikinasta ohukkaita. Tarjotaan sulatun voin ja puolukkahillon kera.”

 

(Ihanan epäloogista tuo pisteen käyttö lyhenteiden perässä. :D)

 

Helpolta näyttää, eikö?